Omaishoito laskee merkittävästi ikääntyneiden hoidon menoja. Kehusmaan (2014) mukaan ikääntyneiden hoidon menot olisivat ilman omaisten apua 2.8 miljardia euroa nykyistä suuremmat. Arvioiden mukaan sitovaa ja raskasta omaishoitotyötä tekee 60 000 hoitajaa, mutta heistä joka kolmas ei saa omaishoidon tukea. Taloudellisesti perusteltua olisi maksaa omaishoidon tukea useammalle hoitajalle, koska tuen menot ovat vain pieni osa omaishoidolla aikaansaaduista säästöistä.

 

 

Asiakasmaksut

 

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista voidaan periä maksuja siten kuin asiakasmaksuista on säädetty. Omaishoidon tukeen liittyvistä palveluista voidaan periä tulotasoon perustuvia palvelumaksuja (esim. kotipalveluista ja kotisairaanhoidosta). Kunta voi kuitenkin alentaa tai jättää asiakasmaksut perimättä. Omaishoitajalla on mahdollisuus neuvotella hoito- ja palvelusuunnitelmaa tehdessään myös palvelumaksujen perimisestä. Palveluja varten kunta voi antaa myös palveluseteleitä.

 

Omaishoitajan lakisääteisen vapaan aikana järjestettävästä hoidosta voidaan periä enintään 11,30 euron hoitomaksu/vrk (v. 2014). Tämä alennettu palvelumaksu koskee myös palvelusetelillä annettavia palveluja. Vapaapäivien ajalta on oikeus omaishoidon hoitopalkkioon. Myös tuen ulkopuolella toimivat omaishoitajat tarvitsevat lepoa, virkistystä ja vapaapäiviä. Vaikka kunnalla ei ole järjestämisvelvollisuutta, omaishoitajan kannattaa keskustella kunnan kanssa tilanteestaan ja hakea palveluita.

 

Kunnallisista terveyspalveluista perittävillä asiakasmaksuilla on kalenterivuosittainen maksukatto, joka on 679 euroa (v. 2014). Maksukaton ylittymisen jälkeen ovat siihen sisältyvät avopalvelut maksuttomia käyttäjälleen kalenterivuoden loppuun.

 

Terveydenhuollon maksukattoon lasketaan kalenterivuoden aikana perityt maksut terveyskeskuksen avosairaanhoidon lääkärinpalvelusta, yksilöllisestä fysioterapiasta, poliklinikkakäynnistä, päiväkirurgisesta hoidosta, sarjahoidosta, yö- ja päivähoidosta, kuntoutushoidosta sekä lyhytaikaisesta sosiaali- ja terveydenhuollon laitoshoidosta. Omaishoitajan lakisääteiseen vapaaseen liittyvä 11,30 euron (v. 2014) vuorokausimaksu ei kartuta maksukattoa.

 

 

Lääkekorvaukset

 

Kelasta voi hakea korvausta lääkkeistä, perusvoiteista ja kliinisistä ravintovalmisteista, jotka lääkäri on määrännyt sairauden hoitoon. Alennus lasketaan ostotilanteessa, kun asiakas esittää Kela-kortin. Oikeutta erityiskorvauksiin on haettava erikseen Kelan paikallistoimistosta. Hakemuksen liitteeksi tarvitaan B-lääkärinlausunto.

 

Useimmat vaihtokelpoiset lääkevalmisteet kuuluvat viitehintajärjestelmän piiriin. Tällöin korvaus lasketaan enintään lääkkeen viitehinnasta. Lääkekuluista ostaja maksaa aina ns. omavastuuosuuden. Jos korvattujen lääkekustannusten omavastuuosuudet ylittävät 610 euroa (v. 2014), lääkekuluista saa lisäkorvausta. Katon täyttymisen jälkeen asiakas maksaa vain 1,50 euron omavastuun lääkettä kohti. Korvauksen saa suoraan apteekista, kun esittää Kela-kortin ja Kelan ilmoituksen lisäkorvausoikeudesta. Korvausta voi myös hakea jälkeenpäin puolen vuoden ajan. Lisätietoja saa apteekeista tai Kelasta.

 

Lähteet: Kehusmaa S. 2014. Hoidon menoja hillitsemässä. Heikkokuntoisten kotona asuvien ikäihmisten palvelujen käyttö, omaishoito ja kuntoutus. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 131. Kelan tutkimusosasto, Helsinki 2014, http://www.omaishoitajat.fi/palveluopas