Kuten olet jo huomannut, omaishoito on elämäntapa. Omaishoito koskettaa sinua, hoidettavaasi ja jokaista ihmistä elämässäsi, erityisesti kumppaniasi.

Mitä tehdä, kun elämäntilanteesi näyttää erottavan sinut parisuhteestasi? Miten löydät aikaa kumppanillesi, kun hoidettavasti tarvitsee kaiken huomiosi?

Seuraavassa on esitetty muutamia yksinkertaisia keinoja pitää parisuhde kunnossa. Toimiva parisuhde on hyvä perusta elämälle. Huolehdi sitä, niin se huolehtii myös sinusta.

Asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen voi olla yksi vaikeimmista asioista, kun tasapainoillaan omaishoidon ja parisuhteen hoidon välillä. Miten voit löytää aikaa sekä omaishoitoon sekä parisuhteellesi?

Cathy Hazzlerigg, elämäntaito- ja parisuhdekouluttaja, sanoo parisuhteen oleva etusijalla. Avoin ja rehellinen keskustelu on tärkeää. Seuraavassa Cathyn vinkkejä:

  • Puhu ensimmäisessä persoonassa. Siten (minä tunnen, minä haluan, olen huolestunut) otat vastuun siitä, mitä sinä tunnet, haluat tai tarvitset. Ensimmäisessä persoonassa puhuminen vähentää syyttelyä (”Teet oloni huonoksi”), jolloin keskustelu on hedelmällisempää.
  • Ota kumppanisi mukaan etsimään ratkaisua. Kun toimitte yhdessä, olette joukkue.
  • Ole päättäväinen ja kerro mitä haluat. Kumppanisi voi tuntea sinut hyvin, mutta hän ei silti voi lukea ajatuksiasi.
  • Kuuntele aktiivisesti ja käytä reflektoivaa kuuntelua. Reflektoiva kuuntelu tarkoittaa sitä, että toistat sen, mitä olet kuullut, varmistaaksesi, että olet ymmärtänyt kuulemasi oikein. Asian toistaminen (”Ymmärsin, että…”) ennen vastaamista vähentää väärinymmärryksiä.
  • Vältä hyökkääviä reaktioita. Sano itsellesi: “Pysyn rauhallisena”. Jos sinusta tuntuu, että keskustelutapasi on muuttumassa hyökkääväksi, pyydä kumppaniasi toistamaan mielipiteensä. Jos sinusta edelleen tuntuu siltä, että olet menettämässä kontrollin, ota aikalisä ja sopikaa jatkavanne keskustelua, kun molemmat ovat rauhoittuneet.
  • Ajattele keskustelua prosessina. Puhu asiasta, jätä aikaa ajatustyölle, mieti mahdollista ratkaisua, yritä ratkaisua ja arvioi sitten sen toimivuutta. Prosessiajattelu ja yrityksen ja erehdyksen kautta toimiminen auttavat vähentämään stressiä.
  • Aseta itsesi kumppanisi asemaan. Ymmärtämällä kumppanisi tunteita voitte keskustella avoimemmin ja työskennellä yhdessä kummallekin sopivien ratkaisujen löytämiseksi.
  • Etsi ratkaisuja, jotka toimivat kaikille. Kaikki voivat tehdä kompromisseja, mutta kenenkään ei pitäisi joutua tekemään niitä yksin.

 

”Kuten kaikki hyvät asiat elämässä, myös parisuhde vaatii työtä”, Cathy sanoo. Seuraavin keinoin voit varmistaa, että teet todella jotain parisuhteesi eteen:

  • Yritä vastata kumppanisi tarpeisiin. Kysy itseltäsi: “Mitä minä teen kumppanini hyväksi?”
  • Kunnioita kumppaniasi.
  • Mitä enemmän keskityt kumppaniisi, sitä vahvempi ja vakaampi parisuhteenne on.

Seuraavat asiat voivat olla merkki siitä, että parisuhteenne vaatii ammattiapua:

  1. Keskusteleminen tuntuu ajan tuhlaukselta. Pyörittelette ongelmia löytämättä niihin ratkaisua.
  2. Tappelette paljon, ja rakkaus tuntuu loppuneen.
  3. Ette enää keskustele. Jos tunnet etäisyyttä kumppaniisi, voi olla aika hakea ammattiapua.

 

Kysyimme omaishoitaja Jenny Hensonilta, miten omaishoito on vaikuttanut hänen avioliittoonsa. Seuraavassa haastattelu.

 

Caregiving.com: Kerro hieman tilanteestasi omaishoitajana. Kuinka pitkään olet toiminut omaishoitajana? Mitä työsi sisältää?

Jenny: Olen toiminut enoni Peten omaishoitajana noin kaksi ja puoli vuotta. Ennen sitä työskentelin vuosia lähihoitajana geriatrian osastolla. Lopetin työni huolehtiakseni enostani.

Teen vähän kaikkea: käyn pankissa, maksan laskut, kylvetän, puen, syötän, leikkaan hiukset, hoidan kynnet, sovin tapaamiset ja avustan häntä niissä.

Caregiving.com: Keskustelitko miehesi kanssa ennen omaishoitajaksi ryhtymistäsi? Keskustelitteko esimerkiksi siitä, kuka tekee mitäkin tai miten selvität tietyt tilanteet? Jos ette keskustelleet, olisitko toivonut tällaisia keskusteluja?

Jenny: Keskustelimme todellakin, pitkään ja hartaasti. Itse asiassa mieheni ehdotti, että enoni muuttaisi luoksemme asumaan. Sanoin hänelle, ettei hänellä ole aavistustakaan siitä, mihin on itsensä laittamassa. Hänellä ei ollut lähipiirissään kokemusta Alzheimerin taudista tai vanhuksista ylipäätään. Hoidan Peten kokonaan, sillä hän ei halua, että mies hoitaa häntä, ja ymmärrän sen kyllä täysin.

Danny on todellinen aarre. Minä laitan ruokaa ja hän siivoaa jäljet, jotta minä voin hoitaa Peteä. Jos en ehdi pyyhkiä pölyjä, hän tekee sen puolestani. Hän hoitaa myös pyykkinsä itse viikonloppuisin, jotta minä voin huolehtia omista ja Peten pyykeistä. Hän hoitaa ruokaostokset ja ottaa puhelimen mukaan varmuuden vuoksi. Yritimme ottaa muutamia kertoja Peten mukaan ruokaostoksille, mutta se ei toiminut. Hän halusi ottaa tavaroita hyllyiltä, eikä häntä voi laittaa ostoskärryihin istumaan. Kun tarvitsen apua, Danny yrittää aina tehdä parhaansa.
Caregiving.com: Mikä on muuttunut eniten avioliitossasi omaishoidon myötä?

Jenny: En tiedä, mistä aloittaa. Tietysti seksielämä. On vaikea olla romanttinen, kun vauvojen itkuhälytin on päällä ja kuulet sen välityksellä kuorsausta. Meillä meni kauan, todella kauan, tottua siihen. Suurin muutos on se, ettemme voi tulla ja mennä miten haluamme. Aiemmin olimme vapaita tekemään mitä tahdoimme.

 

Caregiving.com: Mikä on ollut suurin haaste ja miten olette ratkaisseet sen?

Jenny: Vaikeinta on ollut molemmille hyväksyä vapauden väheneminen. Olemme yrittäneet totutella siihen pikku hiljaa päivä kerrallaan. olemme antaneet toisillemme tilaa tehdä itsenäisesti niitä asioita, joista pidämme. Joskus on vaikea järjestää asioita niin, että toinen pääsee tekemään jotakin erityistä, mutta olemme onnistuneet siinä jotenkuten. Kaikki harrastuksemme ovat kuitenkin sellaisia, että voimme tehdä niitä kotona, sillä emme voi jättää Peteä yksin. Danny pitää esimerkiksi elokuvien tekemisestä tietokoneella, eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Joskus hän tekee niitä pitäen samalla Peteä silmällä, niin että minä voin keskittyä hetken kirjan lukemiseen ennen nukkumaan menoa. Voisi sanoa, että käymme vaihtokauppaa vapaa-ajasta.

 

Caregiving.com: Mitä omaishoitaminen on opettanut sinulle miehestäsi, avioliitostasi ja itsestäsi?
Jenny: Olen oppinut, että jos olen pahoittanut mieleni siitä, että Danny on ostanut minulle pinkkiä vessapaperia sinisen sijaan, olen todellisuudessa vai ollut liikaa neljän seinän sisällä. Danny on oppinut, että kun hän suuttuu kissan raapaisusta, se ei ole kissan vika…hän on vain ollut liikaa kotona. Kun suutumme toisillemme, emme puhu asiasta ennen kuin olemme molemmat rauhallisia. Olemme viettäneet kolme päivää puhumatta, sillä emme halunneet sanoa jotain sellaista, mitä emme todellisuudessa tarkoita.

Caregiving.com: Mitä neuvoja antaisit muille omaishoitajille avioliiton hoitamisesta?

Jenny: Sinulla pitää olla aikaa itsellesi. Se on aivan välttämätöntä. Se voi tarkoittaa vaikka vain muutaman sivun lukemista kirjasta ja teekupin juomista. Teidän on tehtävä kompromisseja ja jaettava vastuuta, muuten mikään asia ei tule tehdyksi ja olette molemmat vihaisia. Danny ja minä olemme oppineet antamaan toisillemme tilaa ja mahdollisuuden kasvaa ihmisenä. Tärkeintä on kuitenkin huumorintaju. Luuletko, että on helppoa harrastaa seksiä, kun taustalla joku huutaa ”Sueeeee….eeeeee”. Kokeile itse!

 

Jenny on 47-vuotias omaishoitaja Kentuckysta (USA). Hän pitää lukemisesta ja virkkaamisesta. Viime aikoina hän on alkanut opetella tietokoneen grafiikkaohjelmien käyttöä (”Hitaasti mutta varmasti”, hän sanoo). Hän pitää eläimistä ja luonnonsuojelusta ”olematta kuitenkaan fanaattinen asian suhteen”.

Luvalla

CareGiving.com. We care for you. Lue lisää...